Blogi · Opetus Miksi kokoonnumme sunnuntaina?

Herran päivä

Apostolien teoissa kerrotaan matkasta Troakseen. Matka kesti viisi päivää, ja perillä viivyttiin seitsemän päivää (Ap. t. 20:6). Sitten kirjoittaja jatkaa:

”Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää…”

Ap. t. 20:7

Alkuseurakunta oli tottunut kokoontumaan sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä. Se oli kristittyjen ”sapatti”, jota he kutsuivat Herran päiväksi. Sunnuntaista tuli heidän tavanomainen päivänsä kokoontua yhtenä ruumiina monesta syystä:

• Kristus nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä.
• Ylösnousemuksen jälkeen Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen viikon ensimmäisenä päivänä (Matt. 28:1; Mark. 16:9; Joh. 20:1, 19, 26).
• Pyhä Henki vuodatettiin yläsalissa viikon ensimmäisenä päivänä (Ap. t. 2:1).
• Ilmestyskirja annettiin Johannekselle sunnuntaina, Herran päivänä (Ilm. 1:10).

Viikon ensimmäisen päivän muistaminen oli merkki heidän ja Kristuksen välillä: he olivat Hänen opetuslapsiaan.

Emme ole yksinäisiä pistoolisankareita

Yksi päivä on sinänsä yhtä hyvä kuin toinen. Silti on hyödyksi, että seurakunnalla, paikallisella Kristuksen ruumiilla, on määrätty päivä ja aika kokoontua.

Kokoonnumme palvomaan Jumalaa, saarnaamaan Sanaa, rukoilemaan, palvelemaan Pyhän Hengen kautta ja olemaan yhteydessä toistemme kanssa. Emme ole yksinäisiä pistoolisankareita, vaan yksi ruumis, ja me tarvitsemme toisiamme.

Siksi on tärkeää sitoutua kokoontumaan säännöllisesti yhteen ja pitää siitä kiinni – riippumatta siitä, mitä vihollinen tekee estääkseen meitä.

”Ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.”

Hepr. 10:24–25

Entä Vanhan testamentin sapatti?

Jotkut kristilliset kirkkokunnat pitävät tiukasti lauantaita sapattinaan. Vanhan testamentin sapatti oli kuitenkin vain esikuva ja varjo Uudesta.

Jumala antoi lain sunnuntaina (2. Moos. 19:1, 3, 11):

”Ja olkoot valmiit kolmanneksi päiväksi; sillä kolmantena päivänä Herra astuu koko kansan nähden alas Siinain vuorelle.”

2. Moos. 19:11

Juutalainen sapatti oli myös muuttuva sapatti. Se siirtyi helluntaina joka vuosi yhden päivän myöhemmäksi, joten seitsemän vuoden jakson aikana jokaista viikonpäivää pidettiin vuorollaan sapattina. Helluntaita vietettiin ensimmäisenä päivänä seitsemännen sapatin jälkeen (3. Moos. 23:15–21).

Ensihedelmien juhlaa, joka kuvasi ylösnousemusta, vietettiin sunnuntaina (3. Moos. 23:9–14; Matt. 28:1; Joh. 20:1). Kaikki tämä osoitti Jeesukseen – Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa!

Jeesus on sapatinkin Herra

Maanpäällisen palvelutyönsä aikana Jeesus kohteli sapattia kuten mitä tahansa muuta päivää. Hän paransi ihmisiä ja teki hyvää myös sapattina.

”Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra.”

Mark. 2:27–28

”Kumpiko on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa se?”

Mark. 3:4

Meitä on käsketty kokoontumaan. Uudessa testamentissa Jeesus tai apostolit eivät kuitenkaan käske noudattamaan tiukasti tiettyä päivää – vaan juuri päinvastoin (Room. 14:5–6; Gal. 4:9–11; Kol. 2:14–17).

”Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.”

Kol. 2:16–17

Amplified-käännös sanoo jakeen 17 lopun näin: ”Mutta todellisuus (substanssi, ennakoidun vankka tosiasia, sen ruumis) kuuluu Kristukselle.”

Jotkut kirkkokunnat taas kieltävät sunnuntaisin tiettyjä tavallisia, jokapäiväisiä asioita. Mutta jos jokin on syntiä sunnuntaina, se on syntiä myös muina päivinä. Ja jos se ei ole syntiä muina viikonpäivinä, ei se ole syntiä sunnuntainakaan.

Kokoonnumme murtamaan leipää

Opetuslapset kokoontuivat murtamaan leipää (Ap. t. 20:7). Leipä, jonka me uskovat murramme, on Kristuksen ruumiin yhteys (1. Kor. 10:16).

Ehtoollinen on kreikaksi koinonia. Sana tarkoittaa toveruutta, yhteyttä, yhteisöä, yhteistä osallistumista ja läheisyyttä.

”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.”

1. Kor. 10:16–17

Jeesus itse on tuo leipä (Joh. 6:32–51).

”Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”

Joh. 6:33

”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.”

Joh. 6:35

Herran Jeesuksen Kristuksen seurakuntana me kokoonnumme kautta aikojen yhteen saarnaamaan ja kuulemaan Jumalan sanaa, laulamaan psalmeja, rukoilemaan ja profetoimaan – kehottamaan toisiamme ja olemaan jumalisessa yhteydessä toistemme kanssa.

Kokoonnumme murtamaan yhteyden leipää yhdessä. Kokoonnumme myös nauttimaan ehtoollista, leipää ja viiniä, jotka edustavat Hänen ruumistaan ja vertaan, meidän parantumistamme ja pelastustamme.

”Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.”

1. Kor. 11:26

Uskovalle jokainen päivä on päivä palvella ja palvoa Jumalaa sydämestään. Sunnuntaina teemme sen yhdessä.

– Mika Rinkinen, pastori

← Kaikki kirjoitukset